Moikka rallikansa! Me rallin ystävien keskuudessa olemme nähneet lajimme muuttuvan moneen kertaan. Olemme seisseet pätkän varrella, kun takavetoiset Escortit lauloivat, kuunnelleet B-ryhmän Quattron viisipyttyisen sinfoniaa ja todistaneet WRC-autojen teknologian huimaa kehitystä. Nyt olemme jälleen uuden, ehkä kaikkien aikojen suurimman, mullistuksen edessä: sähköistymisen. Tämä aihe herättää yhteisössämme valtavasti tunteita ja keskustelua. Onko sähkö uhka lajin sielulle, sen äänille ja perinteille? Vai onko se välttämätön askel, joka takaa rallin tulevaisuuden ja tuo mukanaan uudenlaista jännitystä? Lähdetään yhdessä selvittämään, mitä sähköautojen tulo todella tarkoittaa meidän rakkaalle lajillemme.
WRC:n teknologinen tienhaara
Rallin MM-sarja on merkittävän murroksen edessä. Nykyinen teknologia on tullut tiensä päähän, ja lajin tulevaisuutta muokataan parhaillaan rohkeilla päätöksillä, jotka vaikuttavat niin autoihin, kustannuksiin kuin itse kilpailun luonteeseenkin. Edessä on sekä paluu juurille että harppaus täysin uuteen aikakauteen.
Hybridien opetus – miksi nykyinen suunta ei toiminut?
Kun Rally1-hybridit esiteltiin, odotukset olivat korkealla. Tuntui, että ralli otti askeleen kohti nykyaikaa ja autonvalmistajille relevanttia teknologiaa. Totuus on kuitenkin ollut monimutkaisempi. Vaikka autot ovat uskomattoman nopeita, hybridijärjestelmä on osoittautunut kompromissiksi, joka ei ole täysin lunastanut lupauksiaan. Kuten Toyotan tallipäällikkö ja oma legendamme Jari-Matti Latvala on todennut, valmistajat eivät ole saaneet siitä toivomaansa markkinointihyötyä. Standardoitu hybridiyksikkö on rajoittanut tiimien omaa kehitystyötä, mikä on juuri se osa-alue, jossa ralli on perinteisesti loistanut. Lisäksi kuljettajat, kuten Esapekka Lappi, ovat tuoneet esiin, miten 80-kiloinen sähkömoottori auton takaosassa vaikuttaa ajettavuuteen. Se tekee autosta vaikeamman hallittavan hypyissä ja sivuluisuissa. Tämä on opettavainen tarina siitä, että teknologian on palveltava lajia ja sen ydintä, ei päinvastoin.
Uusi suunta – paluu perinteiseen ja katse kohti sähköä
Kansainvälinen autoliitto FIA on tehnyt radikaalin päätöksen: hybridiyksiköt poistuvat Rally1-autoista kauden 2025 alusta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita paluuta menneisyyteen, vaan se on osa laajempaa strategiaa. Tavoitteena on laskea kustannuksia ja tehdä lajista houkuttelevampi uusille valmistajille. Vuodesta 2026 alkaen Rally1-auton hinta rajataan 400 000 euroon, mikä on valtava pudotus nykyisestä miljoonaluokasta. Mutta se todellinen pommi on tämä: samalla kun polttomoottoriautojen sääntöjä selkeytetään, FIA on ilmoittanut luovansa ”mahdollisimman nopeasti” täysin erillisen sähköautoluokan rallin MM-sarjaan. Ja mikä tärkeintä, tavoitteena on, että nämä sähköautot saavuttavat saman suorituskyvyn kuin Rally1-autot. Tämä avaa aivan uskomattoman vision tulevaisuudesta, jossa saatamme nähdä sorateillä taistelun kahden eri teknologian välillä.
Sähkö rallin arjessa – missä mennään jo nyt?
Vaikka MM-sarjan sähköautot ovat vielä tulevaisuutta, sähkö on jo osa rallin arkea. Esimerkiksi Opel on ollut todellinen pioneeri ADAC Opel Electric Rally Cup -sarjallaan, jossa on ajettu jo vuosia Corsa Rally Electric -autoilla. Nyt he ovat esitelleet uuden Opel Mokka GSE Rally -prototyypin, joka on suunniteltu vastaamaan tulevia kansainvälisiä eRally5-sääntöjä. Tämä on valtavan iso juttu! Se tarkoittaa, että pian on olemassa standardoitu, turvallinen ja suorituskykyinen sähköralliauto asiakaskilpailuihin ympäri maailmaa. Tämä tuo sähkörallin pois pelkistä MM-tason visioista ja tekee siitä konkreettisen vaihtoehdon myös kansallisella ja paikallisella tasolla. Juuri tällainen kehitys vie lajia eteenpäin ja innostaa uusia sukupolvia.
Sähkörallin suurimmat haasteet
Tie täysin sähköiseen rallin huippuluokkaan on kuitenkin pitkä ja täynnä haasteita. Pelkkä nopea auto ei riitä, vaan koko ekosysteemin on oltava valmis teknologian vaatimuksiin. Tämä edellyttää merkittäviä edistysaskelia niin akkuteknologiassa, logistiikassa kuin turvallisuudessakin.
Akkuteknologia, toimintasäde ja latauslogistiikka
Suurin yksittäinen tekninen este on akkujen toimintasäde ja latausnopeus. Nykyteknologialla ei yksinkertaisesti pystytä ajamaan tyypillistä, kymmenien kilometrien mittaista erikoiskoetta täydellä teholla, saati hoitamaan pitkiä siirtymätaipaleita ja lataamaan akkuja täyteen lyhyiden huoltotaukojen aikana. Latausinfrastruktuurin rakentaminen syrjäisille metsäteille ja huoltoparkkeihin on valtava logistinen ja tekninen haaste. Tämä vaatii luotettavia kumppaneita ja skaalautuvia ratkaisuja, joita tarjoavat alan erikoistuneet toimijat. Esimerkiksi kattavia ja ammattitason latausratkaisuja yrityksille ja suuremmille kiinteistöille tarjoaa Skårebo Energi, jonka monipuoliseen valikoimaan voi tutustua tarkemmin osoitteessa https://skarebo.fi/, mikä osoittaa, että markkinoilla on jo olemassa tehokkaita järjestelmiä suuriin tarpeisiin. Tulevaisuudessa näemme todennäköisesti WRC-tiimien tuovan mukanaan oman liikkuvan latauskapasiteettinsa.
Turvallisuus etusijalla
Kaikkein tärkein asia on kuitenkin turvallisuus. Me kaikki muistamme rallicrossin MM-sarjassa tapahtuneen tulipalon, jossa kaksi autoa tuhoutui latauksen aikana. Ajatus siitä, että korkeajännitteisellä akulla varustettu auto suistuu tieltä ja syttyy tuleen keskellä metsää, on painajainen. FIA onneksi suhtautuu tähän äärimmäisellä vakavuudella, ja on selvää, että turvallisuudesta ei tingitä piiruakaan. Ennen kuin näemme sähköautoja Ouninpohjassa, niiden on läpäistävä äärimmäisen kattavat testit ja turvallisuusprotokollien on oltava täysin aukottomia. Tämä on asia, jossa meidän ralliyhteisön on oltava ehdoton. Oikeanlainen ralliauton valmistelu ja sen tekniset vaatimukset korostuvat entisestään uuden teknologian myötä.
Äänen katoaminen ja sielun säilyminen – miltä rallin tulevaisuus tuntuu?
Lopulta suurin kysymys monille meistä on tunnetasolla: voiko ralli olla rallia ilman polttomoottorin pärinää? Ääni on ollut aina olennainen osa lajin viehätystä. Toisaalta, lajimme on aina elänyt ja kehittynyt. Olemme siirtyneet takavedosta nelivetoon, vapaasti hengittävistä turboihin ja mekaanisista lukoista aktiivisiin tasauspyörästöihin. Jokainen muutos on herättänyt aluksi vastustusta, mutta lopulta olemme sopeutuneet. Rallin sielu ei loppujen lopuksi ole vain moottorin äänessä. Se on kuljettajien uskomattomassa taidossa ja rohkeudessa, sekuntikellon armottomassa tikityksessä, luonnonvoimien haastamisessa ja siinä ainutlaatuisessa yhteishengessä, joka huoltoparkeissa vallitsee. Nämä elementit eivät katoa mihinkään. Ehkä se sähkömoottorin vinkuna, jota Grönholm kuvaili, onkin tulevaisuuden soundtrack, joka sytyttää aivan uuden sukupolven rallifaneja. Haaste on meidän: voimmeko avata mielemme uudelle ja samalla vaalia niitä perinteitä, jotka tekevät rallista maailman hienoimman urheilulajin? Minä uskon, että voimme.
